Rakkain neuleeni

Mohairmetsän blogissa kyseltiin mieluisinta, kaikkein rakkainta neuletta ja taidanpa minäkin "osallistua" siihen kyselyyn. Eikä sitä mieluisinta neuletta tarvinnut edes pitkään pohtia, se on ehdottomasti tämä. Ainoa miinus on se että sitä pääsee niin harvoin käyttämään, se kun on niin lämmin! Mutta sitä oli ihana neuloa, muistan vieläkin niin hyvin kesän 2004 jolloin parvekkeella sitä neuloin (helteessä paksua Alafoss Lopia...;-)) ja miten ihania muistoja valmiiseen neuleeseen sitten liittyykään... Pohjoisia tuntureita, Jäämeren rantaa, avaria maisemia joissa ruska hehkuu, tunturimustikoita... miten paljon voikaan yhteen neuleeseen olla ehtinyt muistoja "takertua":-) Ja tietysti se tärkein, eli se, että sanoin elämäni tärkeimmän sanan "Tahdon" juuri tuossa puserossa mahtavan tunturin kupeessa syysauringon paistaessa ja ruskan loistaessa:-) Miten joku muu neule voisi olla tätä rakkaampi!