Jännittävät iltahetket...

...silloin kun lanka uhkaa loppua: näyttää siltä että se riittää sittenkin, ja taas toisena hetkenä tuntuu ettei se voi millään riittää... "vielä noin monta kerrosta ja noin pieni nöttönen jäljellä"... Huh sentään!

Neulominen oli todellakin noin jännittävää eilen illalla kun neuloin tämän neuleen viimeisiä kerroksia!! Hyvä että puikot kulkivat kun kädet hikosivat jännityksestä- ihan oikeasti! Yritin kyllä rauhoittaa itseäni sillä että jos tämä ei riitä, varmasti jollain neulojalla on joku pikku nöttönen tätä Oliviaa ja saan neuleeni valmiiksi - se vähän helpotti;-)

Mutta lanka riitti! Ja tässä neule nyt on:

Valepalmikkotakki

Malli: oma, pitsikuvio Lesley Stanfieldin kirjasta
Lanka: Novita Olivia, taivaansininen, 700 g
Puikot: 4 mm
Muuta: Neule paino punnittaessa 650 g mutta kaikki ostamani 700 g meni, joten kerät oli varmaan vajaita!

Neuloin tämän muuten normaalisti, mutta hihat keksin neuloa ylhäältä alaspäin jotta sain mahdollisimman siistit saumat ja toisaalta jäi muutama sauma vähemmän ommeltavaksi. Mallikuvio on tietty vähän erilainen jos sitä katsoo toisinpäin, mutta mielestäni eroa ei huomaa tässä. Se helpotti kuitenkin paljon työtä tässä neuleessa.

Ja toinen hyvä puoli oli siinä että kun hieman epäilin langan riittävyyttä, näin oli mahdollista neuloa molempia hihoja samaan aikaan ja nähdä kuinka pitkiin hihoihin lanka riitti. Toivoin pitkiä hihoja, ja onneksi lanka riitti niihin, mutta lankaa jäi jäljelle 30 cm!! Olin siis ommellut jo kaikki saumat, tehnyt kaula-aukon ja viimeistellyt kaiken muun kun neuloin hihoja. Siten pystyin käyttämään langan ihan viimeiseen pätkään saakka hihoihin:-)

Myös olkasaumoihin kokeilin 3 puikon tekniikkaa (kuvallinen ohje Ullassa), ja olen iloisen yllättynyt miten siistin olkasauman sillä saa - ja tosi helposti!!!

Tässä lähikuvaa olkasaumasta:

Olen tosi tyytyväinen tähän neuleeseen, tätä tulee varmaan pidettyä kesällä paljon. Tämä on niin minun värinen, juuri minun kokoinen, ei liian tiukka eikä liian väljä, vaan just passeli:-)

Tässä lähikuvaa pitsikuviosta, jota kutsun valepalmikoksi kun se mielestäni näyttää palmikolta, vaikka apupuikkoja ei tarvita. Palmikko muotoutuu kavennusten ja reikärivien avulla helposti:-)

Löysin muuten jokin aika sitten vanhasta (tositosi vanhasta) SK:sta tietoa, jota ne tiennytkän vikunjan villasta, tiesin kyllä että se on tosi arvokasta villaa, mutta tuossa on paljon sellaista joka minulle oli ihan uutta:

Täällä isompi kuva tekstistä jos tuosta ei pysty lukemaan.

Ilmoittauduin sitten mukaan syksyn SNY:hynkin, kivoja nuo tuollaiset:-) Näköjään aika monet muutkin on tuohon mukaan lähteneet, kiva!

Tässä vielä tämän kesän eka mansikkakakku -itetehty, kuten ehkä huomaa:-) Nam!