Minä ja kirjoneule

Tästä aiheesta minun on pitänyt kirjoittaa monta kertaa ja tässä se nyt on! Mitä minä ajattelen kirjoneuleesta ja millainen minun suhteeni on kirjoneuleeseen:-)

En ole oikeastaan koskaan ajatellut, että kirjoneule olisi sellaista, jota en uskalla kokeilla. Olen neulomishistoriani alusta alkaen tehnyt ainakin jotain yksinkertaisia kirjoneuleita. Toki niissä meni ja menee edelleen enemmän aikaa kuin yksivärisen neuleen neulomiseen, mutta yleensä lopputulos on kuitenkin sen arvoista!

Nykyisin kerään erilliseen ruudutettuun kirjaan hyviä kirjoneulemalleja, koska ne hyvät kuviot usein hukkuvat neulelehtien uumeniin eikä niitä sieltä löydä silloin kun tarvitsisi. Tämä projekti on vasta alussa, mutta olen nyt jo huomannut sen hyväksi. Kirjaan kertyy lehdistä hyvä kokoelma malleja ja piirrän siihen tietysti mukaan myös omia malleja, joten hyvältä menetelmältä vaikuttaa! Ruudutus on vielä aika pientä niin että kuvioita mahtuu paljon ja suuremmatkin kuviot mahtuu yhdelle sivulle. Erikseen toki kerään mappiin esim. kokonaiset lapasmallit.

Pidän eniten kirjoneuleista, joissa on niin lyhyet langanjuoksut, ettei lankoja tarvitse nurjalla kietoa toisiinsa. Hyvä malli on myös sellainen, jonka oppii ulkoa eli edellistä kerrosta katsomalla muistaa mitä seuraavalla on tehtävä. Sellaista pystyy aika helposti neulomaan telkkariakin katsellessa. Ja onneksi pikkuvirheet voi korjata myös lopuksi jäljitellyin silmukoin - näinkin olen tehnyt, ei kirjoneuletta viitsi ihan pikkuvirheen takia purkaakaan!!

Olen vuosien kuluessa kokeillut erilaisia tapoja neuloa kirjoneuletta, siis tavoitteena saavuttaa sama neulomisvauhti kuin yksiväriselläkin sileällä neuleella. Ei se vielä ihan sitä ole, mutta lähellä kuitenkin, siis oikealla puolella. Ja mieluiten neulon ympyränä jottei nurjaa tarvitsisi neuloa, mutta menee sekin jos ei muuten onnistu;-)

Näin minä pidän lankoja sormella silloin kun neulon kaksiväristä kirjoneuletta oikealla puolella, tämä tapa on vakiintunut nyt viimeisen puolen vuoden aikana:

Sormelta on ihan helppo ottaa aina oikea väri ja se nopeuttaa neulomista huomattavasti kun ei tarvitse aina nostaa erikseen kutakin väriä. Langat ovat siis ristikkäin, niin ne pysyvät sormella hyvin. Tämä tapa toimii tosin vain 2-värisessä kirjoneuleessa, mutta niitä nyt kuitenkin teen eniten. Siis tarkoitan 2-värisellä sitä, että kerrallaan on 2 väriä käytössä, toki neuleessa voi olla vaikka kuinka paljon värejä, kunhan ei kerroksella ole 2 enempää. Välillä toki on pakko neuloa joku kohta kolmella värilläkin, mutta olen huomannut, että se on minulle liian työlästä, ei yhtään kivaa!! Mutta onneksi kahdella värilläkin saa paljon aikaan:-)

2-väriseen kirjoneuleeseenhan on suunniteltu myös omat välineensä, jonkinlainen pidike, johon langat pujotetaan, mutta en ole ainakaan toistaiseksi sellaisesta kiinnostunut, kun tämä oma tapa toimii niin hyvin! Nyt olen vielä kokeillut sitäkin, että tässä omassa menetelmässäni kieputan pitkissä langanjuoksuissa langan vain toiselta puolelta, niin että langat kiertyvät ja sekin tuntuu toimivan. Ei tarvitse irrottaa otetta langan kiertämistä vartenkaan:-)

Kirjoneuleessa on myös mukavaa se, että voi taiteilla värisävyjen kanssa ja nauttia siitä kun yhdistelee lähekkäisiä värejä toisiinsa ja ikään kuin maalaa langalla ja puikoilla! Sitä varten olen myös innostunut värjäämään itse lankoja, vain sillä tavalla saa aikaan niin lähellä toisiaan olevia värisävyjä:-) Kuten vaikka tässä vuosia sitten neulomassani puserossa:

Minä ja kirjoneule kuulumme yhteen - välillä tulee kausia, jolloin neulon vain yksiväristä, mutta sitten taas palaan kirjoneuleisiin, ja samalla taas huomaan miten ihanaa on neuloa värejä!:-)

Olisi kiva kuulla myös muiden neulojien suhdetta kirjoneuleeseen! Noin niin kuin meemintapaisesti;-)