Pääsiäislomalla sormeni näpräsivät lähinnä suklaamunia auki, mutta kyllä sitä vähän ehti käsitöitäkin tehdä kun tehokas oli;-) Sohvalla lojuessahan voi samalla virkata muutaman keittiöliinan, niitä kun aina tarvitsee. En jaksanut alkaa laskeskella silmukoita neulottuihin versioihin, niinpä otin vain virkkuukoukun ja lisäilin sitä mukaa niin että tuli tasainen liina (eikä pipoa...). Kummasti sitä kevään tullen virkkaustyöt alkaa kiinnostaa, mikähän siinä oikein on??
Keittiöliinat
Malli: omasta päästä
Lanka: BCT Capri
Koukku: 4 mm
Näitä keittiöliinoja virkatessa tuli niin mieleen miten kiva olisi virkata peitto, mutta aion pysyä tiukkana niin kauan kuin neulottu peitto on vielä kesken. Vasta sitten kun se on valmis (milloinkohan??) :-)
Tällä viikolla säiden lämmetessä aloin ideoida lapsille vähän kevyempiä pipoja, mutta mitään valmista ei vielä ole näyttää. Voi kyllä olla, että kohta ei neidille enää kelpaakaan äidin tekemät pipot. Eräänä päivänä tyttö kysäisi varovasti että voisikohan välillä ostaa kaupasta pipoa...? Menin ihan sanattomaksi ja jopa mietin, että onko kaupoissa edes tämän kauden pipoja, siis puuvillaa, joka peittäisi/lämmittäisi kuitenkin korvia. Ei ole paljon tullut katseltua kaupoissa pipoja, kun olen ne aina itse tehnyt! Mitenkäs te muut neulojat, ostatteko koskaan lapsillenne pipoja vain ovatko ne aina omaa tuotantoa? :-)
Keväällä heräävä virkkausinto on ihan yleinen ilmiö, monessa blogissa on koukut kaivettu esille. Onkohan se jotakin salaperäistä aivoissa muhivaa muistitietoa, että näin pitää nyt tehdä.
VastaaPoista