Tuplalapaset

Alkutalvesta neuloin jo itselleni ns. tuplalapaset. Tuplalapasethan tarkoittaa sitä, että neulotaan tavallisiin lapasiin ikään kuin vuoriksi (yleensä ohuemmalla langalla) toinen lapaskerros. Varren kohdalla voi olla vain yksi kerros tai sitten sekin voi olla kaksinkertainen. Minusta ranneosa voi hyvin olla yksinkertainen, se kun yleensä jää takin hihan alle eikä tarvitsekaan olla niin paksu.

Nyt kun kovat pakkaset iskivät oikein kunnolla, niin tyttärenikin halusi yhtä lämpimät lapaset kuin minulla oli. Kätevintähän tuplalapasissa on juuri se, että kun lapasen ottaa pois kädestä ulkona, se on helppo laittaa äkkiä takaisin kun ei ole erillisiä lapasia sisäkkäin vaan lapanen on helppo lapsenkin pukea itse.

Ruutulapaset

Malli: Peruslapanen, kuviomalli kirjasta Haavisto: 100 kansanomaista kuviokudinmallia, nro 35/Kotka

Lanka: Novita 7 veljestä, vuoriosa ohutta sukkalankaa (tiheys 25 s /10 cm)

Puikot: 3,5 mm (vuoriosassa 2,5 mm)

Kirjoneuleissa tykkään erityisesti siitä että langanjuoksut ei ole pitkät nurjalla, eli yritänkin aina etsiä tai suunnitella kuvion sellaiseksi että lankaa ei tarvitse kuljettaa liian monen silmukan yli.  Sellainen kuvio on myös siistimpi ja tasaisempi, koska aina ne langan sitomiset näkyy ainakin jossain määrin oikeallakin puolella.

Tämän kuvion löysin kirjasta jossa on ihania perinnelapasten kuvioita, joissa tosiaan riitää valinnavaraa ja tykkään tästä kovasti. Mukavaa on myös se, että kuvio on peräisin vanhasta kotikaupungistani Kotkasta. Tytärkin halusi lapasiinsa saman kuvion – ollaan melkein samikset sitten – kuulemma 

Tuplalapasten neulominen ei ole ihan yksinkertainen juttu. Ensin siis neuloin varsiosan mustalla 7 veljeksellä. Resorin jälkeen lisäsin joka puikolle muutaman silmukan ja vaihdoin ohuemman langan ja puikot. Niillä neuloin ihan peruslapasen eli sen vuoriosan. Olen joskus kokeillut niin että neulon ensin sen varsinaisen lapasen ja sitten vasta vuoriosan, mutta totesin, että siten lapasesta tulee helposti liian tiukka. Varmempi ensin neuloa sopivankokoinen vuoriosa ja sitten varmasti se päälliosa tulee tarpeeksi iso eikä vuori mene lyttyyn (muhkurainen vuori  tuntuu kädessä ikävältä.. kokeiltu juttu sekin, kaikki on opittava kantapään kautta…).

Kun vuoriosa oli neulottu, poimin resorin reunasta uudelleen silmukat (tosin lisäsin joka puikolle yhden silmukan, koska kirjoneule aina vähän on tiukempaa). Sitten vain lapanen valmiiksi. Se piti vielä huomioida, että heti kun peukalon kohta oli ohitettu, peukalo kannatti neuloa valmiiksi, koska siten sai peukalon langanpäät pääteltyä siististi. Lapanenhan on muuten valmis siinä vaiheessa kun lapasosa on valmis eikä lapasen ja vuoriosan väliin enää pääse päättelemään langanpäitä 

Tässä vielä vaihekuva:

Peukalo on tässä jo valmis ja kaikki langanpäät on päätelty mitä siinä vaiheessa on tullut.