Tarhakäenkaalilla värjäilyjä

Niin, tämä tarhakäenkaalihan se minun uusi värjäyskasvini oli, kuten monet tiesikin! Sitä on nyt omalla mökkipihallakin ja aion vielä tänä kesänä laittaa sitä lisää, onneksi kasvi tuntuu olevan helposti leviävää sorttia:-)


Viime vuonna en vielä tiennyt sitä, että väri ei tartu lankoihin jos liemi ei ole emäksinen, mutta nyt oli siis sen kokeilun vuoro, tiedon asiasta löysin täältä. Laitoin siis väriliemeen sen kummemmin mittaamatta kohtuullisen ripauksen ihan tavallista ruokasoodaa ja se muutti heti liemen ph:n, helppoa!

Toinen kokeiluni oli että en purettanut lankaa alunalla etukäteen, vaan laitoin liemeen sen sijaan tinasuolaa, joka on myös purete. Se voimisti värin upean violetiksi! Kuvan alla on vielä miten mikäkin väri on saatu aikaan:

Vasemmalta oikealle:

1. esialunapuretus, liemeen ruokasoodaa
2. esialunapuretus, normaali ph
3. edellisen jälkiliemi
4. ei esipuretusta, liemeen tinasuolaa (tätä on vielä tehtävä tänä kesänä lisää!!)

Ja kuten joissakin värjäysblogeissa, ainakin täällä, on pohdittu lupiinilla värjäyksen valonkestoa, niin päätin minäkin kokeilla miten minun langat kestää aurinkoa. Laitoin pätkän lupiininkukilla värjättyä petroolinväristä lankaa tulitikkuaskiin ja puolet ulkopuolelle ja askin parvekkeelle suoraan auringonpaisteeseen ainakin viikoksi. Seurailemme miten lanka muuttuu siellä vai muuttuuko mitenkään. Toisaalta kun mietin, että jos neulon langasta jonkun villapuseron talveksi itselleni, niin Suomen pitkä ja pimeä kaamos kyllä varmistaa ettei lanka varmaankaan kovin paljon pääse vaalenemaan;-)

Puikoilla on nyt Novitan uudesta Four Seasonista sukat itselle, mutta tilaustyö meni sen tekeleen ohi. Tuli nalletilaus ja mukavahan noita nalleja on neuloa eli sukat saa odottaa vielä:-)