keskiviikkona, tammikuuta 21, 2009

Sekavärinen mallitilkku

Suunnittelutyöni alkoi nyt kuitenkin suuntautua kirjoneuleeseen pitsihuivin sijasta, sillä kirjoneuletta olen kuitenkin jo pitkään itselleni haaveillut ja värjätyt langatkin on odotelleet kaapissa jo enemmän kuin pitkään! No, oikeasti vasta viime kesästä saakka, mutta onhan siitä jo aikaa:-)

Ekaksi tein yhden mallitilkun, jonka tarkoituksena on enemmänkin vain näyttää millainen neuletiheys on kun teen kirjoneuletta. Lankahan on Nallea, siis itsevärjättyä, mutta kirjoneule on kuitenkin sileää yksiväristä tiukempaa. Tiedän kyllä että tasona tiheys on hieman erilainen kuin pyörönä neuloessa, mutta kuitenkin aika vähäinen! Langatkin heitin vain hatusta (siis värit), koska aion lopulliset värit ja kuviot suunnitella sitten neuloessa, mutta nyt ainakin huomaan että nuo vihreät ja punainen on liian lähellä toisiaan: kuvio ei erotu tarpeeksi hyvin. Siis ainakaan tuossa kuviossa. Sen sijaan pikkuraidassa, jonka tein tuossa heti resorin jälkeen, värien erottuminen on ihan hyvä.

Huomasin myös että tylsästi otin taas samoja värejä kuin olen tehnyt jo muutamissa sukissa ja itseäkin se häiritsee. Pitää rohkeammin poimia lankalaatikosta värejä, niitä kun siellä tuntuu riittävän! Eikä aina tuota vihreää ja punaista;-)

Kuvioita olen jotain vähän hahmotellut, ja aika kivoja yhdistelmiä löytyy John Allenin kirjasta Fabulous FairIsle. Siellä on sekä leveitä että kapeita raitoja ja uskoisin että sieltä löytyy kaikki tarvittavat kuviomallit. Ajattelin että olisi ihan kiva tehdä juuri niin kuin monissa perinteisissä FairIsle-neuleissa, että vuorotellen tulee kapea raita ja leveä raita. Mutta jotta en tylsistyisi neuloessa, aion niitäkin molempia vaihdella sopivasti.

Aion myös neuloa puseron pyörönä, jotta vältyn nurjilta kuviokerroksilta. Mutta siinä on erityisen tärkeää tietää tiheys eli oikea silmukkamäärä, pyörönä kun ei niin hyvin pääse sovittamaan neuletta eikä näe tuleeko siitä sopivan levyistä. En ole vielä varma aionko olla niin rohkea (?) että neuloisin ihan putkena ja lopuksi sitten ompeleiden jälkeen leikkaisin hihanaukot. Siihen menetelmään en ole vielä tarpeeksi perehtynyt, toisaalta se kyllä kiinnostaa enemmän kuin kovasti! Se vaatii kuitenkin vielä lisäinfoa ja paljon - jottei suuri kirjoneuletyö mene pilalle.

Seuraavana on vuorossa vielä päivänvalossa heittää kaikki käytössä olevat itsevärjätyt Nallet lattialle ja tutkailla mikä neuleen pääväri tulee lopulta olemaan. Nyt päivänvalo ei enää siihen riitä, joten jatkan muiden neuleiden neulomista...


6 kommenttia:

Pirkko kirjoitti...

Jännä nähdä, mitä tuosta projektista tulee!

Mari kirjoitti...

Minä olen tehnyt 12 v sitten yhden kirjoneuleen, jossa leikattiin kädentien aukot ja pääntienhalkio jälkikäteen. Ei ole vaikea juttu, se pitää vain ommella ompelukoneella ensin siksakilla, ettei pääse sitten purkautumaan. Varmaan tarkempiakin ohjeita löytyy, ainakin norjalaisneuleet on tapana vissiin näin tehdä. :)

Matleena kirjoitti...

Jään malttamattomana odottelemaan jatkoa! ;)

Pia kirjoitti...

Sitä hiha-aukkojen leikkaamista ei kannata pelätä. Itse olen tehnyt norjalaisvillatakin n. 15 vuotta sitten, jossa on leikattu etuosa + hiha-aukot. Villatakki on vielä käytössä. Lanka on floricaa. Leikattavan alueen ympäri siksakkasin ompelukoneella muistaakseni kolme kertaa, ja sen jälkeen leikkasin. Hyvin on kestänyt. Parhaillaan teen Ullassa ollutta Taran labyrinttia ohjeesta poiketen pyöröneuleena ja tarkoitus on leikata hiha-aukot. Hihat on myös pyörönä.

Tiina kirjoitti...

Minua tuo väriyhdistelmä ei kyllä alkaisi kovin nopsaan kyllästyttää, tosi kaunista :)

juuli kirjoitti...

Ihailen valitsemiasi värejä, koska en itse ikinä osaisi yhdistää punaista ja vihreää. Itselläni toimii usein tällainen konsti: heitän langat kassiin ja tyhjennän sitten kassin lattialle. Usein värit asettuvat ihan jännästi lomittain ja vierekkäin, ja käytän sitten näitä "satunnaisotoksia" hyväkseni.