Sormet lämpiminä

Huomasimme tyttären kanssa jälleen kerran, että kyllä ne kaupasta ostetut akryylikäsineet vaan on kylmät, ja etenkin jos ne vähänkään kastuu. Ja sitä nyt lapsilla sattuu aika helpostikin! Eikä kylmillä sormilla ole kiva leikkiä!

Siksi kylmiin käsiin ainoa apu on villasta neulotut käsineet ja siis itse neulotut. Vai saako käsinneulottuja jostain kaupastakin? Ei kai ;-)

Kaapin kätköistä löytyi kivan ohutta villaa, Teeteen Kamenaa, jota kului näihin niin vähän , että vielä jäi iso kerä johonkin muuhunkin. Vaikka toisiin samankokoisiin :-)

Lempparivärisormikkaat

Malli: oma muuten, mutta rinsessakuvio Ullasta

Lanka: Teeteen Kamena

Puikot: 2,5 mm

Nyt ei sormet palele! Ja äiti jää sitten miettimään miten kauan käsineet pysyvät tallessa. (Ehkä aloitan saman tien neuloa toisia vastaavia....)

Makeita Fazer-ajatuksia

Monet neulojat ovat varmaan huomanneet Novitan karkkineulekisan ja täälläkin on ajatukset surisseet vähän siihen malliin. Blogistaniasta löytyy jo valmiita karkineuleitakin, nam!

Minullahan oli tuo karkkineule-vaihe tuossa viime loppuvuodesta, jolloin neuloin mm. Tutti Frutti-sukat, DaCapo-sukat, lakujakin on neulottu lapasiin ja vuonna 2010 neuloin ekat kettukarkkilapaset! Noiden jälkeen karkkineuleideoiden suhteen vähän lyö ajatukset tyhjää, kun monenlaista on jo tullut kokeiltua.

 

Jotain ideoita tuli mieleen ja lankaakin olisi löytynyt kotoa (viimevuotisen karkkineulontavaiheen jäljiltä), mutta kun ei ne langat ole novitaa, Höh. Yritin katsoa novitoita, että josko niistä löytyisi noihin Fazerin juttuihin värejä, mutta aina joku väri puuttui. Pitää sukeltaa vielä syvemmälle lankavarastoihini, josko oikein vanhoista langoista sattuisi löytymään oikeita sävyjä. Mielestäni nimittäin noissa jutuissa pitää olla oikea sävy, ei vain oikea väri! Ei ole nimittäin ihana sama esim Suffelissa että millainen ruskea se on. Se on juuri oikea sellainen vähän punertavaruskea ja pinkkikin on oltava juuri oikean makea :-) Suffelin väfriyhdistelmä on muuten aika herkullinen, vaikken Suffelista muten tykkääkään :-)

Mutta pitääpä katsella karkkipusseja tarkemmin jos vaikka joku alkaisi inspiroida.... Yksi idea kyllä jo hautuu mielessä, mutten ole varma hyväksynkö värin, jonka sävy on vähän sinnepäin vai vieläkö pitäisi etsiä parempi idea? ;-)

Kruunu palmikoiden

Nyt on työn alla tämmöinen pipo. Muistatte varmaan edellisen version, joka oli vähän pienempää kokoa. Kehittelen nyt tästä ohjetta jonnekin, Ullaan tai muualle. Yritän saada aikaan edes ne kaksi kokoa, ellen sitten innostu neulomaan vielä enempääkin . Tästä voisi ehkä neuloa aikuistenkin koon, vai voisiko?

Bambulanka on kyllä vaan niin suloisen pehmeää! Saa sitten nähdä miten pysyy kuosissaan, kun neiti yleensä tykkää leikkiä pipolla ja venytellä sitä suuntaan jos toiseenkin. Mutta se jää nähtäväksi ;-)

Palmikkokruunu

Malli: oma

Lanka: Novita Bambu, turkoosi, 1 kerä

Puikot: 3 mm

Isoraidat kinttuihin

Katselin 7 veikka-lankojeni jämäkeriä sillä silmällä. Siis sellaisia vähän isompia keriä, ei niitä pienimpiä nöttösiä joista on vain pieniksi raidoiksi. Näihin kun halusin kunnon raidat. 

Ja olihan siellä yhteensopivia lempparivärejäni. Kahta yksiväristä ja sitten vielä sopiva yksi raitalanka ... ja tadaa! Jättiraitasukat omilla suosikkiväreillä :-)

Ja kunnon varret pitää villasukissa olla. Olen huomannut tykkääväni entistä enemmän kunnon varsista. Onkohan se joku vanhenemisen merkki kun nilkkoja palelee ... Kohta varmaan neulon polvenlämmittimiä. No, sellaisia en ole vielä neulonutkaan ;-)

Onko mun jalkaterä noin pitkä??

Isoraidat

Malli: oma

Lanka: Novita 7 veljestä, pinkki, lila ja lila raitalanka

Puikot: 4 mm

Mummutilkkuja

Pienet lankanöttöset hermostuttavat välillä normaalia enemmän, ja etenkin jos ne ovat puuvillaa. Puuvillan ärsyttämiskynnys on siksi korkeampi kun niitä nöttösiäpä ei voikaan tuhota monimonivärisiin villasukkiin, vaan niistä on keksittävä jotain muuta. 

En tykkää hirveästi päätellä jokaisen kerroksen langanpäitä, ainakaan niinkin "turhassa" ja lyhytikäisessä (puoli vuotta-vuosi?) tuotteessa kuin tiskirätti. Mutta se nyt vaan on helpoin tapa tuhota puuvillaisia lankanöttösiä. Siispä mummutilkkuja tiskiräteiksi:

Taustalla vilkuttelee muuten jo seuraavaan projektiini liittyvä hahmo... (mutten nyt paljasta vielä sen enempää)

Löysin myös nöttöskassista 4 ylijäänyttä ruskeaa mummutilkkua. Ne oli jääneet yli viimeksi virkkaamastani liivistä ja sain nyt vihdoin aikaiseksi ommella ne yhteen. Sopiva tiskirättihän niistäkin tuli. Vähän tylsän ruskea tuon pirteän vierellä, mutta eiköhän sekin asiansa aja keittiössä :-)

Hehkuvat villasukat

Flunssaisena on mukavinta kun saa ajatukset pois omasta kurjasta olotilasta, joten tv + neulominen on aika hyvä yhdistelmä siihen. Sen takia nämä sukat valmistuivatkin mukavalla nopeudella ja ekat syksysukat on valmiit :-)

Väriyhdistelmästä tuli mieleen että näiden nimi voisi olla olla "Varpaat hehkuu" kun näyttää että väri voimistuu kohti varpaita ;-) Mutta olkoot nyt lyhyesti vain Hehkut :-)

Hehkut

Malli: oma

Lanka: Itsevärjättyä 7 veikkaa, paitsi tummanvihreä joka on ihan Novitan värjäämää

Puikot: 4 mm

Omat värit puikoille

Kesällä tuli värjäiltyä lankojakin (niin kuin niitä ei olisi kotona jo tarpeeksi, siis niitä itsevärjättyjäkin....). Värjäily vaan on niin rentouttavaa puuhaa, sellaista omaa tekemistä sekin :-)

Tilasin alkukesällä Tetri Designista sinipuuta. Koulussa värjäsimme sinipuulla kankaita ja lankoja ja siitä jäi niin vahvasti mieleen se, miten riittoisaa väriainetta sinipuu on. Ja kaunista. Juuri minun väriäni :-) Ostin pari 100 g pussia kun hinta ei päätähuimannut, ja nyt huomasin että ne 200 g tulee kyllä riittämään vielä pitkään!Niin vahvaa väriä niistä tulee, että ne pussit ei ihan heti lopu omassa käytössä :-)

Tässä sinipuuvyyhdit kuivumassa:

Värjäilin myös krapilla, sitä kun oli jäänyt mökille väripurkin pohjalle. Kivoja eri vahvuisia sävyjä tuli kun pidin vyyhtejä eri ajan väriliemessä.

Krapit on jo aloitettu sukkiin. Pitäähän sitä alkusyksystä saada uudet sukat omiin jalkoihin.

Lopukesän flunssaa tässä potiessa en jaksanut kehitellä mitään monimutkaisempaa kirjoneuletta, joten annoin värien olla tällä kertaa pääosassa. Kivaa tulee niinkin, eikö vaan ? :-)

En tiedä johtuiko se flunssasta vai siitä että sukkien neulomisessa on ollut parin kuukauden tauko, mutta huolestuttavaa oli että piti ihan miettiä montako silmukkaa pitää laitaa sukkiin kun lanka on 7 veikan paksuista. Ihan outo ilmiö :-o Ei todellakaan ole ihme jos sellaisella henkilöllä jolla on vaikka monen vuoden tauko neulomisessa, menee sormi suuhun monessakin jutussa. Kun minulla jo parin kuukauden tauko aiheutti moisen ilmiön! Kummaa! :-)

Palmikollinen kruunu

Luulin ihan etten ole kesän aikana mitään neulonut - tai siis niitä tiskirättejä kummempia. Mutta olenpas! Siitä on vaan niin kauan etten enää muistanut. Hellekesä sekoitti pään ja unohdin, että ennen kuin kunnon kesäkelit alkoivat, neuloin juniorille tämän pehmoisen myssyn, jota käyttää kun oli niin tajuttoman kylmä. Olikohan tämä kuva otettu juhannuksena tai jotain. Ihme ettei ole käsineitä, niitäkin nimittäin kyllä käytettiin kesäkuussa  ;-)

Palmikkokruunu

Malli: oma

Lanka: Novita Bambu

Puikot: 3 mm

Myssy on neulottu ylhäältä alaspäin, mutta viime päivinä olen aloittanut vastaavan pipon alhaalta ylös ja ilman korvaläppiä. Reuna tulee mielestäni kivempi jos reuna on kokonaa resoria, siis jos neuloo alhaalta ylös. Mutta korvaläpällisissä ei mielestäni ole eroa, ne voi ihan hyvin neuloa ylhäältä alaskin. Kuten olette ehkä huomanneet, tykkään neuloa ylhäältä alaspäin jos vain suinkin voi. Sillä tavalla myssyn koko on niin paljon helpompi sovitella sopivaksi :-)

Tästä voisi ehkä kirjoitella ohjettakin... olen vaan niin laiska kirjoittamaan ohjetta puhtaaksi. Aina sinne eksyy virheitä kun itelle niin monet jutut on itsestäänselviä eikä niitä tajua mainita... Virheellisiä tai puutteellisia ohjeita en haluaisi päästää käsistäni, joten siinä tulee aina jumi. Mutta katsellaan nyt. On taas monta rautaa tulessa kun vähitellen olen saanut taas puikot esille :-)

Paperimassailua koulussa

Vaikkei kesä vielä ohi olekaan (ainakaan sään puolesta), niin ehkä voisi yrittää herätellä tätäkin blogia kesätauolta:-) Kaupungissa on oltu jo useamman päivän ja varpaatkin on tottuneet kenkiin ja asfaltilla kävelyyn. Mutta kyllä maalla olo hyvää tekee!

Huomasin etten ole ihan kaikkia kevään koulujuttuja esitellyt täällä ja katsotaanpa nopeasti mitä vielä on näkemättä! 

Keväällä muotoiltiin paperimassaa ja se olikin (taas kerran) niin riittoisaa että siitähän tuli tehtyä vaikka mitä ja paljon. Useampi kippo ja kuppi tuli tehtyä ja kunhan näitä jatkojalostetaan niin kyllä näille kaikille jotain käyttöä tulee.

Tässä laitoin paperimassa-alustalle peililevyn. Tarkoitus oli tehdä pieni peili seinälle, samalla se olisi myös jonkinlainen koriste. Peilin reunat on peitettävä hyvin paperimassalla, jotta peili pysyy paikoillaan. Peilini ei onneksi ole kovin suuri, joten se ei ole kovin painava, mutta silti!

Peilin "aukon" muotoilin pyöreäksi kun se näyttikin kivemmalta kuin neliö. 

Ja ennen kuin massa oli kokonaan kuivunut, mutta kesti jo kääntämistä, laitoin takapuolelle pienen metallilenksun josta peilin saa roikkumaan seinälle. Tällaisena jätin sen kuivumaan. Ja kuivuminen kestikin muuten aika kauan! 

Kun peili oli kunnolla kuivunut, maalasin sen akryyliväreillä ja siitähän tuli kivempi kuin osasin etukäteen suunnitellakaan :-)

Yksi paperimassakulhoista sai sinisen akryylimaalipinnan ja siitä tuli kanssa kiva.

Tällä viikolla olen kokeillut noiden muiden paperimassatöiden jatkotyöstämistä laiminoinnilla ja kuvansiirrolla. Niistä vielä lisää kunhan ne valmistuvat :-)

Neuleita ei ole viime aikoina valmistunut yhtään! Jokin jumi on tullut kesän aikana neulomiseen, enkä ole neulonut kuin vähän tiskirättejä, kumma juttu. Mutta uskoisin että se vaiva paranee kunhan säät alkavat viilentyä...

Paperispreijausta

Koulussa ollaan paperijaksolla tehty paperispreijausta, ja kivaahan se oli jälleen kerran! Olen aiemmin sitä tehnyt toisessa koulutuksessani ja perusasiat tuli silloin tutuksi. Nyt olin siis liikkeellä jo vähän varmemmin ottein kuin ekalla kerralla :-)

Tässä käyttämäni paperimassat. Paperimassat siis värjättiin itse. Oikealla olevat näyttävät likaisen epämääräisiltä mutta ne on kyllä ruskeita :-)

Ensimmäiset kerrokset spreijattiin ihan valkoisella massalla. Alla olevassa kuvassa olen minä spreijaamassa. Olisi siihen muuten isompikin "taulu" mahtunut spreijattavaksi ;-)

Sävytin omani vähän liukuvärjäten, eli punertava tuossa vasemmalla ja kellertävämpää oikealla. Kuvassa taulu on vinottain, oikeasti taulu tulee olemaan punainen ylhäällä, keltainen alhaalla. Spreijaukset on parempi tehdä niin että jos taulu on pitkulainen, se pidetään spreijatessa poikittain että pysyy paremmin pystyssä.

Tässä näkyy taulun oikeat väritkin paremmin, ja nyt olen laittanut sapluunat paikoilleen. Sapluunoiden allaolevat kuviot siis jäävät keltaoransseiksi kun seuraava värikerros spreijataan. Sapluunat on nuppareilla kiinni, koska paineilmalla kun spreijataan, ilmavirta on niin voimakas että sapluunat ei pysyisi muuten paikallaan.

Tässä sapluunat on peittyneet päällimmäisellä värikerroksella (ruskea):

Tässä työ valmiina. Otin siis ruskeiden kerrosten jälkeen sapluunat pois ja työn annettiin kuivua. Työhön jäi kivan kraaterimainen pinta. Pinnan rakeisuus riippuu siitä, miten isolla aukolla spreijaus tehdään.

Pinnityyny

Ompelin vielä vähän lisää! Lainasin innoissani kirjastosta Mekkotehdas-kirjan aikomuksena ommella siitä jonkin kivan mekon tytölleni kesäksi. No, sen kirjan kaavojen koot ei riittäneetkään 8-vuotiaan kokoon. Selailin kirjaa kuitenkin tarkemmin ja  löysin sieltä jotain muuta ommeltavaa!  

Siis pinnityynyn! Loistava idea ja uskon että tämä toimii! Meillä on aina pinnit hukassa ja lojuvat jossain teillä tietymättömillä, joten tämä idea tuli kyllä tarpeeseen.

Nopea pieni ja helppo ompelutyö ja kiva lopputulos!

Kirjakin on aivan ihana fiilistelykirja, tosin onhan se vähän kurjaa huomata, että oma tytär on jo ohittanut tuollaisen söpöstely-mekkoiän :-( Tuollaisia mekkoja pitäisi olla ainakin 160-senttisille saakka! (En nyt purnaa tämän enempää siitä miksei 140-senttiselle löydy kivoja mekkoja kaupasta (siis oikeita mekkoja, sellaisia Onneli&Anneli-mekkoja) mutta kun kaavoissakin koot loppuu tuossa vaiheessa, niin kyllä alkaa kenkuttaa...) 

Ompeluhommia

Kun hiiret on poissa, niin kissa hyppii pöydällä - tai ainakin ompelee siellä. Tai jotakin siihen suuntaan ;-)  Eli kun koko muu perhe on poissa kotoa, minähän valtasin keittiön suuren ruokapöydän ompelukäyttöön. Siinä saa ompelukone oleilla koko viikon - kyllähän sitä ruokailla voi muuallakin ;-)

Ensin kokeilin uudenlaista pussukan mallia, ohje löytyy täältä. 

Olen sen vielä verran aloittelija näissä ompeluhommissa, että kokeilen uutta mallia aina vain jollakin sekalaisella jämäkankaalla mitä löytyy kangaslaatikoistani. Niin tämäkin, tosin nyt löytyi kyllä aika hyvin yhteensopivat värit. Onneksi pussukkakin onnistui kohtalaisen hyvin! 

Seurailin tuon linkin sitä video-ohjetta, ja siinä kyllä oli niin hyvin näytetty työvaiheet, ettei siihen mitään kielitaitoa tarvitse! Loistava ohje :-)

Pussukan teko alkoi suikaleiden yhteenompelulla:

Ja niitä sitten vähän poimuteltiin, oli muuten hyvät niksit tähänkin juttuun. Tuli opittua ihan käyttökelpoinen juttu!

Vetoketjun ompelu ON aina hastava juttu. Siihen pitää keskittyä...

Ja tällainen siitä tuli, vuorin laitto on aina jotenkin aivoja solmuttavaa hommaa, mutta onnistuin!!

Ja kun kone kerran oli valmiina, ompelin saman tien kassin. Kyseessä on tyttäreni maalaama kangas, jonka hän halusi muuntuvan kassiksi itselleen. Siispä ompeluhommiin!

Tässä ensiksi kangas kahdeksi kappaleeksi leikattuna:

Ja tässä valmis kassi toiselta puolelta:

ja toiselta puolelta:

Leikkasin kappaleet puoliksi, koska pienen tytön kassin ei tarvitse olla niin korkea, että kantaessa se viistää maata ja samalla sain niistä palasista kassin kahvat. Kassissa on siis vaakasuora sauma keskellä.

Paperivalaisimia

Muutama viikko sitten meillä oli koulussa paperijakso, joka piti sisällään myös paperivalaisimen tekemisen. Teimme muitakin monenlaisia juttuja paperista, mutta tässä ensiksi paperivalaisin. Monet tekivät ihan kokonaan uuden valaisimen, mutta minä en kotiini halunnut yhtään uutta tavaraa (joka ehkä jäisi nurkkiin pyörimään), joten tuunasin vanhaa!

Niin innoissani kuitenkin olin aloittamaan lampun tekoa, että unohdin ottaa kuvaa alkuperäisestä lampusta. Ja tajusin virheen siinä vaihessa kun olin repinyt vanhat paperit pois... Malli on kuitenkin ihan sama, eli laitoin runkoon vain uudet paperit, joita siis tehtiin kurssilla. (Tässä itse asiassa on kurssikaverini tekemiä papereita, sillä omani ei olleetkaan tarpeeksi suuria. Tein kuitenkin samanlaisia arkkeja samasta massasta, mutta A5-koossa.)

Tässä lampun työvaiheita, paperit liimasin yksitellen kiinni:

Alla olevassa kuvassa valmis lamppu valaistuna. Yhdelle sivulle laitoin sydänkuvion lopuksi. Sydän on tehty kierrätysmassasta, jossa on havaittavissa silppurisilppua . Sydämen "revin" vesiviiva-tekniikalla, jotta sain reunan siistin epätasaiseksi.

Tein myös toisen valaisimen, eli led-tuikulle kivan "kuoren":

Kehikko on muotoiltu metalliverkosta, johon kiinnitin samasta verkosta kahvantapaisen. Sitten kehikko kastettiin muutaman kerran paperimassaveteen. Jokaisessa kastossa metalliverkkoon tarttui aina vähän lisää paperimassaa.

Tuollaiseen ei tietenkään voi oikeaa tuikkua laittaa, mutta led-tuikulle tuo on kiva teline, vaikka parvekkeelle :-)