Nyt mukanani ei ollut kuin 2 kerää Nallea, joten sillä ei vielä paljon värjätä ja harmittikin kun väriaineita olisi luonnosta löytynyt! Onneksi myös ne edellisellä kerralla kirpparilöytöinä tulleet langat oli myös värjättäväksi sopivia. Nyt en esittele lankoja vielä sen tarkemmin, mutta tässä yleiskuva langoista kuivumassa:
Padoissa kiehui tällä kertaa koivunlehtiä, voikukkia, vanhoja seitikkejä pakastimesta ja krappia. Etenkin olen tyytyväinen tähän Vuorelman konelankaan joka tuli krappiliemessä näin kauniiksi, tästä tulee joku kaunis pitsihuivi, lanka on nimittäin ihanan ohutta:
Värjäys jatkuu vielä vähän kotonakin, otin nimittäin kassillisen koivunlehtiä mukaani, koska väri on nyt voimakkaimmillaan ja tahdon saada sitä ihanaa vaaleankeltaista väriä lisää!
Ehdin sen verran neuloakin, että sain sukkani valmiiksi. Jostain syystä näistä tulee mieleen "mummolan räsymatto" eli olisiko nämä sitten Räsymattosukat:-)
Räsymattosukat
Malli: oma muuten, mutta rinsessakuvio Ullasta
Lanka: Wolle Hartmuth Socken Wolle, alle 100 g
Puikot: 2,5 mm
Voi että kissanpoikanen voi olla pieni, tässä tämän kesän "satoa": yhden päivän ikäinen vielä ihan sokea kissanpentu, niin pieni, niin pieni:
19 kommenttia:
Suosittelen että hommaat värjäyslankaa tästedes kiloissa että kerissä ;) Mikään ei ole sen ikävämpää kun lanka loppuu kesken! Onneks minulla on tuo Korian tehtaanmyymälä lähellä ja sieltä saa edullisesti ns. pussilankoja isommissakin erissä.
Kaunis tuo kuva langoista pyykkinarulla! Kauniita sävyjä.
Ihanaa pyykkiä kuivumassa:)
Olis kiva joskus päästä seuraamaan tuota värjäystouhua, kun en ole koskaan nähnyt moista hommaa.
Onnistuneita värjäyksiä sinulla naru täynnä!
Hyvin keksitty tuo Räsymatto-nimitys sukille - on niin kuvaava. Jännästi vain sukkien väri on kahdessa kuvassa aivan erilainen. Kummassa kuvassa värit mahtavat olla lähempänä totuutta?
Kyllä on kissanpoika pieni, vaan tuostakin kasvaa vielä tomera oma persoonansa. Saakohan tuo pikkuinen karvapallo teiltä kodin?
Voi että mikä pieni kissanrääpäle! Ton ku sais kotiin, uiiih.
Värjäyskärpänen on nyt vähän täälläkin pörräämässä.
Minäkin värjäsin viime kesänä turhan paksuja lankoja, jotka eivät kirjoneuleisiin sovi. Tilasin jo krappia ja kokenillia, luonnostakin löytyy jo paljon kattilaan laitettavaa. Viikon päästä voisi jo kokeilla, kun alkaa loma. Koukkuunhan tuohon värjäilyyn jää.
voi ku söötti pentu!!
Kauniita sävyjä, koivenlehtä on tullut kokeiltua itsekin. Jostain tarttis saada vain huokeampaa lankaa kuin marketin lankahyllyiltä.
stella: sukkien todellinen väri on siinä joss sukat ei ole jalassa, värit todella on voimakkaat! Ja kisu kyllä etsii kotia muualta kuin meiltä, samoin kuin sen 4 muuta sisarusta, eli ...!
Minäkin taas innostuin värjäämisestä, tosin pienemmässä mittakaavassa. Toin mökiltä eilen koivunlehtiä ja tänään padassa porisi nallea. Annan sen olla kattilassa vielä huomiseen ennen kuin pesen. Tekisi mieli kokeilla ainakin nokkosta ja voikukkaa.
iania värjäyksiä, kyl määki sitten, kun olen lomalla...
Kauniin värisiä lankoja!
Ja ihana pikkuinen, omisin heti jos meillä ei olisi jo ennestään karvaista perheenjäsentä :)
Nyt alkoi näppejä syyhyttää! *riipii puskista ekat vihertävät lehdenalut*
siis pennut ovat vahinkoja?
Mielenkiinnolla odottelen tarkempaa kuvaustasi värjäyksistä. Sen verran herkullisia värejä oli kuvassa.
anonyymi: joo, pennut on vahinkoja, mutta kyseessä on villikissan pennut eli ei ne periaatteessa meidän ole. Kotia vailla ne kuitenkin olisi, tai kai ne sitten muuten viedään eläinlääkärille.
Kauniin värisiä lankoja ja suloinen kissa vaaveli. Varmasti olisi tässäkin talossa kissa jos ne aina pysyisi yhtä suloisina (isoinakin kyllä ovat suloisia).
Upeita värejä taas luonnon aarreaitasta! Olen itse juuri lähdössä purettamaan lankoja ja käynnistämään varsinaista värjäyskautta - ja olo on vähän kuin jouluna, niin jännää puuhaa se on!
Kissannapukka on tosiaan suloinen, mutta minusta mirri on kuin viini; paranee vain vanhetessaan! Jos ipanat päätyvät piikille, niin samalla vaivalla emon veisi steriloitavaksi, niin tulevilta vahingoilta vältyttäisiin.
maaru: tiedän tuon kissajutun, itse asiassa pentujen emokin on villikissa ja syntymästään saakka pyörinyt pihapiirissä mutta ikinä ei ole päästänyt metriä lähemmäksi. Oli varattu aikakin monta kertaa eläinlääkäriltä mutta kun ei kissaa saanut kiinni, ei ruualla, ei millään! Nyt kyllä emokin voisi mennä leikattavaksi mutta uskoisin että jonkun aikaa on odotettava synnytyksen jälkeen.
Lähetä kommentti